Onse kumma homma kuinka yksinäiseltä voi olo tuntua ku on tupatyhjä. Koirat riehumassa raumalla ja vaimo koulutuksessa.
Kävin äsken kävelemässä sen saman lenkin ku koirujen kanssa menisin, mut ei tuntunu ollenkaan samalta. Ei ollut kukaan nuuskuttamassa jälkiä eikä haluamassa päinvastaiseen  suuntaan nuuskimaan. Kotiin tullessa ei kukaan ollu heiluttamassa häntää ja vaatimassa syliin pääsyä. No on täs sentään se hyväpuoli et ny saa nukkua aamulla pidempään ku voi jättää aamulenksun väliin.
Tein tuossa viikonloppuna elämäni ensimmäisen kerran hirvenlihasta ruokaa. Ihme ja kumma et en onnistunu tuhoamaan sitä. Onhan tuo hirven liha kuitenkin vahvemman makuista kuin joku "teollisesti" kasvatettu nauta. Mietityttää vain nuo metsästyksen vastustajat. Eikös se ole parempi syödä lihaa joka on elänyt hyvän elämän niinkuin eläimen kuuluukin, keskellä luontoa ja kuolla nopeasti tarkkasti ammuttuun luotiin, kuin elää koko elämänsä karsinassa ja lopuksi joutua lahdattavaksi teurastamolle. Vaikkakin kuljetukset säädösten mukaan tehtynä ova mahdollisimman siedettävät eläimelle, ovat ne kuitenkin äärettömän stressaavia. Varsinkin kun haistavat kalman hajun juuri ennen loppua. Sivumennen sanoen, itse en ole metsästäjä. Enkä hyväksy niitä jotka riehuvat asennkanssa luonnossa ja ampuvat kaikea mikä liikku ja niin monta ku mahdollista. Se minkä metsästää taikka kalastaa pitää myös käyttää ruuaksi. Itse olen hmm "vanhemmiten" ruvennu kalastamisessa toteuttamaan tätät pyydystä ja vapauta ajattelua. Kalan väsyttäminen ja ylös nostaminen jonka jälkeen takaisin vapautus on paaaaljon hauskempaa ku sen perkaaminen ja fileointi. Toisaalta oon kyl miettiny et mitäs jos opettelis myös metsästämään. Toi luonnossa liikkuminen on aikasta mukavaa ja kun vielä nuot koirutkin tykkäävät siitä ni miks ei sit samalla vois vähän, no saada reissulta jotain pannuunkin.